Jaakko Stenhäll Sivublogi politiikan ja talouden ajankohtaiseen kommentointiin. Yleensä tekstit löytyvät osoitteesta http://jaakkostenhall.blogspot.com

Kenen tuottavuutta tarvitaan, kenen ei?

  • Avoimien työpaikkojen määrä
    Avoimien työpaikkojen määrä
  • Työlliset palveluissa ja teollisuudessa
    Työlliset palveluissa ja teollisuudessa

Suomi huolestui tällä viikolla virallisesti tuottavuudesta, kun EVA julkaisi raportin jossa havaitaan tuottavuuden kasvun romahtaneen. Helpommin mitattavissa työpaikoissa tämä tarkoittaa 150 000 työntekijän olevan ”ylimääräisinä” töissä. Toisin sanoen suomalaisen yhteiskunnan ns. normaalissa kehityskulussa kaikki nykyiset tuotteet ja palvelut olisi pitänyt saada aikaiseksi pienemmällä porukalla.

Tuottavuuden kasvuun liittyvät yllättävän monet asiat, joihin on vaikea mennä syvälle, mutta pääperiaate on aika selkeä: viime lamassa ei haluttu päästää kaikesta väkimäärästä irti, kun kasvun ajateltiin parin vuoden takaisen taantuman jälkeen palaavan ennalleen, ilmeisesti vähän kaikkialla. No, tämä nyt ei ehkä tapahdu, kun maailma palaa ympärillä ja yrityksissä on käsissä nyt sitten aika paljon ylimääräistä porukkaa. Hyvä että onkin, omistajien taseita on hyvä saada palkkojen muodossa kiertoon.

Jotain jäi raportissa kuitenkin huomaamatta

Moniraiteisessa ja -arvoisessa yhteiskunnassa on kuitenkin aika riittämätöntä sanoa, että tuottavuus jonain yksiuloitteisena suureena on vähentynyt. Raportista olisi toivunut kannanottoa siihenkin, että joillakin aloilla menee lopulta aika hyvin, ja erityisiin uhkiin tarvitaan jonkinlainen suurempi maailmanpalo (mikä voi toki tullakin). Puhun tietenkin palveluista (etenkin kakkua eniten kasvattavassa  liike-elämän palveluissa, kauppa ja hoiva-ala on näistä puhdistettu pois), joiden suhteesta vaikka teollisuuden tilanteeseen kertoo pari aika olennaista kuvaajaa.

Ei tarvitse paljoa arvailla, millä alalla väkimäärä kasvaa. Samaan aikaan alalle laajemmin koulutetaan ja rekrytoidaan porukkaa nimenomaan tietotekniikkalinjoilta, joilla on suuresta sisäänotosta johtuen myös alhaiset pääsyvaatimukset. On havaittavissa, että viimeiset alalle sisäänpäässeet eivät ole oikein parasta ainesta. Kannattaisikin miettiä, voisiko pelejä käsikirjoittaa ja palvelualojen sisältöä suunnitella lahjakkaat ihmiset muilta aloilta. Jopa humanistit, kuten angloamerikkalaisessa maailmassa.

Alalle ei ehkä kannattaisikaan tehdä mitään erityisen keinotekoisia esteitä ("onhan sinulla kokemusta toiminnanohjausjärjestelmist x, y ja z") kun peruskätevä 70- tai 80-luvulla syntyvä ne omaksuu joka tapauksessa.

Entä teollisuus?

Jos palvelut ovatkin (kaikesta huolimatta) nousemassa, niin teollisuuden osalta tilanne ja poliittiset toimet heijastelevat Ronald Reaganin analyysiä:

”Governments view of the economy could be summed up in a few short phrases: If it moves, tax it. If it keeps moving, regulate it. If it stops, subsidize it.”

EVA:n jos jonkin luulisi herättävän asiasta keskustelua. Kuinka paljon voisimme houkutella uusia it-alan investointeja Suomeen (vaikka Lasse Männistön rummuttamin t&k-vähennyksin), jos teollisuudelle jätettäisiin palauttamatta edes osa 400 miljoonan euron energiaverotuista tai muista kaikesta muusta tuesta. Koska olette muuten viimeksi kuulleet esimerkiksi metsäteollisuuteen keskittyvän yrityksen edes harkitsevan investointia Suomeen? Tämä ei kuitenkaan estä esimerkiksi perussuomalaisia vaatimasta teollisuuden energiaverotuksen laskua, ja otettiinpa se osaksi raamitupoakin, jota EVA:n isoveli- ja lobbausjärjestö EK oli ajamassa.

Poliittiset ratkaisut kannattaisikin säästää muutosten nopeuttamiseen, eikä niden vastustamistaseen. Vaikka liike-elämän palvelut kuinka nousisivatkin, on aika ilmeistä, että koko väestö ei sillä tule elämään. Kasvualojen tuottamaa lisäarvoa ei ehkä kannata käyttää auringonlaskualojen pönkittämiseen. Veikkaan, että tätä EVAkin olisi halunnut sanoa, mutta jätti sen suoraan sanomatta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat