Jaakko Stenhäll Sivublogi politiikan ja talouden ajankohtaiseen kommentointiin. Yleensä tekstit löytyvät osoitteesta http://jaakkostenhall.blogspot.com

Tuloeroja on helpompi verottaa kuin rikkaita

Viime päivinä ei ole voinut välttyä keskustelulta tuloerojen kasvusta ja syrjäytymisestä. Aiheesta ovat huolestuneet ainkin presidentti Halonen, presidenttiehdokkaat Niinistö ja monet muut. Hesarissakin oli puolestaan asiasta laaja artikkeli, tosin hieman oudosti valikoiduin tiedoin.

 

Samalla keskustelussa on näkynyt myös jonkinlaista takapotkua, kun blogeissa on kiertänyt juttua siitä, kuinka lopulta kehitysmaissa tuloerot ovat vielä kovemmat, ja Yhdysvaltainkin köyhät voivat aika hyvin verrattuna intialaisiin. Näin varmasti onkin: tuloerot ovat historiallisesti olleet aina markkinatalouden alkuvaiheissa pahimmillaan, maasta riippumatta.

 

Oikeastaan ainoa asia, joka näistä avauksista ja keskusteluista jää puuttumaan, on keinot asian korjaamiseksi tai poliittinen ajatus siitä, mikä kannattaisi. Analyysiä ja tilastoja löytyy aika paljon, mutta avauksia tuloerojen pienentämiseen, tasaamiseen tai eriarvoisuuden vähentämiseen ei ole kovin paljoa näkynyt.

 

Hyviä ajatuksia ei nykymaailmassa tarvitse itse koskaan keksiä, riittää että kopioi hyvän idean ulkomailta. Tuloerojen luvatussa maassa Yhdysvalloissa ekonomistiparivaljakko Ayres ja Edlin (ja kotimaisella rintamalla Allan) esittävätkin ajatusta siitä, että tuloerot olisi mahdollista jäädyttää paikalleen, ainakin jos tuloerojen määritelmästä päästään sopimukseen*. Pyrinkin kuvailemaan länsimaista kipupistettä.

 

Keskeinen ongelma nykyisissä tuloeroissahan lienee siinä, että rikkain prosentti (tai promille) karkaa muulta väestöltä. HS:n artikkelissakin mainitaan, kuinka rikkaimman prosentin tulot kasvoivat 1990-2007 209 prosenttia, kun kaikilla suomalaisilla tulot kasvoivat vain 41 prosenttia.

 

Muutosnopeus on yksi tapa kuvailla asiaa, mutta fiksumpi tapa lienee kuvata ns. Brandeis'n suhdeluku (jos joku taloustietelijä tietää oikean termin, kertokaa). Siinä merkityksellisemmäksi nousee mediaanituloisen (eli kaikista suomalaisista sen kaverin, jota vähemmän ja jota enemmän ansaitsee saman verran ihmisiä) ja rikkaimman prosentin tulojen välinen kerroin.

 

Tilastokeskuksesta kaivamalla nähdään, että suurituloisempaan prosenttiin kuuluu 23900 asuntokuntaa, joka tienaa keskimäärin 202 365 euroa vuodessa. Kun mediaanituloinen asuntokunta tienaa taas 28 000 euroa, on Brandeis'n suhdeluku noin 7. Vertailun vuoksi vuonna 1990 mediaanitulot ovat sitten olleet 19 800 euroa, ja suurituloisimman prosentin tulot noin 97 000 euroa, mikäli kasvuluvut pitivät paikkansa. Tällöin Brandeis'n suhdeluku on siis ollut alle viisi. Yhdysvalloissa suhdeluku oli muuten v. 2006 36 (vrt. 12,5 v. 1980), joten Suomella on vielä jonkin verran matkaa todelliseen kuiluyhteiskuntaan.

 

Jos nyt kaikki Sauli Niinistöstä lähtien haluavat estää eriarvoistumista, oikeasti, olisi tähän puuttuminen mielestäni kaikkein reiluin kohta. Poliittisesti voitaisiin sopia vain kerran jokin riittävän reilu suhdeluku, jonka ylityksen jälkeen rikkaille tulisi marginaaliveroprosentti**, joka huolehtisi siitä, että kuilu ei liiaksi repeäisi. Kannattaa lisäksi huomata, että tämä ei mitenkään estäisi rikkaita rikastumasta sinänsä, rikastuessa vain pitäisi kuljettaa mukana sitä suurta enemmistöä, joka myös pitää kansantaloutta pyörimässä. Lisäksi, jos ihan verotulojen kertymistä katsoaan, vieläpä aika suurella painoarvolla. Miljonäärit voisivat edelleenkin tehdä miljoonansa, mutta yhteiskunta toisi vain eriarvoistumisen kustannukset mukaan verotukseen hieman haittaveron tapaan sille joukolle, joka näistä niiden aiheuttamist haitoista muuten pääsisi eroon.

 

Pidän muuten hyvänä puolena sitäkin, että tämä systeemi ei vaatisi erillisiä veronkorotuksia pääomatuloihin tai ansiotuloihin aina erikseen: tuloerojen taso voitaisiin jäädyttää vaikka nykytasolleen, jolloin automatiikka hoitelisi alkuperäisen oikeudenmukaisuuteen liittyvän riitelyn jälkeen loput. Jos eriarvoistuminen on laajasti tunnettu ongelma, helpoin tapahan olisi jäädyttää Brandeis'n indeksi näille sijoilleen, jolloin suuremmilta riidoilta vältyttäisiin.

 

*) Toinen vaihtoehto olisi aina vain yrittää tähdätä sellaiseen verotukseen, jossa rikkailta verotettavan rahan määrä maksimoitaisiin: liiallinen verotus johtaisi pääomapakoon ja veromäärän pienenemiseen, kun taas liian keveä verotus jättäisi verotuloja saamatta. Tämän mallin ilmeinen heikkous on tietenkin siinä, että siinä vaiheessa kun verotus huomataan liian kireäksi, on vahinko saattanut jo tapahtua. Lisäksi kyseinen lähestymistapa vaikuttaisi vielä tuota automaattista tasausta enemmän rikkaiden lypsemiseltä.

**) Eli ylimääräinen vero tulo- ja pääomatuloverotuksen päälle. Hei hei, osinkokikkailu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Matti Jalagin

Tuloerot pienenevät sillä, että työtätekevä saa pitää ansaitsemansa rahat itse ilman, että tarvitsee ylisuurilla veroilla elättää niitä, jotka väittävät puhuvansa tämän elättäjän puolesta ja lukuun.

Elätettävät omilleen ja tekijöille mahdollisuus vaurastua omalla työllään ilman progressiota tai muuta rangaistusta, joka kohdistuu ahkeruuteen ja tuottavaan työhön.

Vähemmän puhetta, enemmän työtä.

Käyttäjän jaakkostenhall kuva
Jaakko Stenhäll

Hei Matti,

hieman ristiriitainen kommentti: jos elätettävät jätetään omilleen, tuloerot tulevat suhteellisten sijasta absoluuttisiksi.

Matti Jalagin

Kyllä nyt elätettävät itselleen tuottavia töitä löytävät, kun on pakko.

Käyttäjän jaakkostenhall kuva
Jaakko Stenhäll

Karu tosiasia kuitenkin lienee, että Suomessa on 100 000 sellaista työtöntä, joist ei työntekoon ole (ns. rakennetyöttömyyden kova ydin). Se ei kuitenkaan liene tässä mitenkään olennaisin asia, vaan se että ihmiset tekevät jotenkin säällisen yhteiskunnan itselleen - ja tuloerojen kasvu on todistettu haitta, hieman saastuttamiseen tapaan.

Matti Jalagin

Todistettu haitta?

Menot kuriin ja ihmisille mahdollisuus vaurastua työnsä tuloksilla eli verotus kuriin sillä, että elätettävät alkavat myös töihin ja lopettavat selittämisen.

Onko tärkeämpää tutkia, kuinka työ tulisi tehdä kuin tehdä se työ?

Kalle Virtanen

Tuloerot eivät ongelma vaan se, että köyhät kuolevat nälkään tai muuten kurjuuteen. Eniten pitäisi kiinnittää huomiota köyhien ja keskituloisten tuloeroon.

Matti Jalagin

Eikö viisainta olisi antaa ihmisten tehdä työtä vaikka naapurilleen ilman, että siitä täytyy elättää kolmea tai viittä muuta, jotka joko tutkivat tuota työtä tai eivät tunne koko termiä "työ"?

Käyttäjän Nonissimo kuva
Simo Raittila

Tai siis veroissa esimerkiksi pitäisi mennä tarpeet edellä ja katsoa sitä, mitä tarvitaan, etteivät köyhät kuole nälkään. Verotetaan sitten sen mukaan sieltä, mistä rahaa pienimmällä haitalla saadaan.

Matti Jalagin

Käänteinen ymmärrys syntyi jo varhain Ruotsin peesissä eli ennen sotia, jolloin huomattiin, että viisaus on alijäämäisessä budjetissa, koska se sallii verotuksen käytännössä ilman ylärajaa.

Eli ensin päätetään menot ja sitten katsotaan tulopuoli. Helppoa niin kauan kuin sitä pakolla otettavaa riittää, mutta loppuu aikanaan ja jälki on aina rumaa.

Käyttäjän Nonissimo kuva
Simo Raittila

Tuloerojen kasvulla on "todistettuja haittoja"? Vähän ihmettelen, kun itse olen kuitenkin koskaan törmännyt vain sellaisiin isojen tuloerojen ongelmiin, jotka selittyvät muuten huonoilla rakenteilla.

Esimerkiksi tuossa Ayresin ja Edlerin tekstissä viitataan demokratiahaittoihin - siihen, että poliitikot ja poliittinen valta on ostettavissa. Onko tämä jotenkin enemmän hyväksyttyä silloin, jos rikkaimmalla prosentilla on ei vaikkapa 36-kertaista vaan vain 7-kertainen valta verrattuna normaalipulliaiseen? Vai pitäisikö meidän sittenkin puolustaa jokaisen yhtäläisiä poliittisia mahdollisuuksia?

Näiden ongelmien sijoittaminen tuloeroihin on oikein vain hyvin rajallisessa mielessä. Todellisuudessa samalla menetetään myös ne rikkauden edut ja kohdellaan ihmisiä (ja näiden tekemää työtä) arvottavasti.

Ajatusleikki: Jos joku keksisi huomenna solve-all-ratkaisun esimerkiksi ilmastonmuutokseen, olisiko väärin palkita hänet siitä ruhtinaallisesti? Pitäisikö se palkkio verottaa pois, koska hän ei ole ansainnut sitä?

Matti Jalagin

Miksi tutkijat eivät pähkäile viisauksiaan iltasella töidensä jälkeen niin, että muiden ei tarvitse sitä päivittäistä tyhjäkäyntiiä omalla työllään kustantaa?

Työ on tärkeää, sen tutkiminen ei ole.

Paitsi, jos siitä joku vapaaehtoisesti haluaa maksaa.

Touko Apajalahti

Ainakin näillä oli musta ihan pätevän oloista dataa tuloeroista http://www.equalitytrust.org.uk/resource/the-spiri...

Käyttäjän jaakkostenhall kuva
Jaakko Stenhäll

Simo: no aika hyviä esimerkkejä on siitäkin, että kun ylin prosentti karkaa, alkavat lähellä ylintä prosenttia olevat haikailla lisää ansioita, joka tuottaa paitsi hyvinvointitappioita, rapauttaa myös intoa veronmaksuun laajemminkin.

Tuossa tekstissäni ei muuten ollut mitään sellaista, joka estäisi tuon ajatusleikin: tuskin ruhtinaallinen palkkio tai yksittäinen rikastuminen tuota tasapainoa keinuttaisi.

Käyttäjän olavilaitala kuva
Olavi Laitala

Jos "rikkaiden" velvoillsuus on maksaa aina vain korkeampia veroja, niin mikä on sen vastaanottavan osapuolen velvollisuus?

Nythän näyttää olevan niin, että "rikkaiden" velvollisuutta ei vastaa muiden velvollisuudet; muilla on vain oikeuksia.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Vastaanottavan osapuolen velvollisuus on hyväksyä markkinoiden määräämä hinnanmuodostus.

Käyttäjän olavilaitala kuva
Olavi Laitala

Vastaanottajathan eivät hyväksy, vaan ovat edustajiensa välityksellä vaatimassa lisää; toiseksi hinnanmuodostus ei tapahdu markkinoilla, vaan eduskunnassa.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Tarkoitan hyväksymisellä sitä, että jos vaikkapa eläkkeellä oleva sotaveteraani saa eläkettään määrän X, tekemättä mitään, on hänen hyväksyttävä se, että ruisleipä maksaa kaupassa Y, eikä sitä saa ottaa ilmaiseksi tai maksamalla 0,5Y. (Tietenkin maataloustuet yms. vaikuttavat tähän hintaan Y.)

Mikael Kuisma

Mielestäni ylimmän prosentin tulot ovat epäolennaisia.

"Suomalaiset ovat niin kateellista väkeä että jos jollain on vähän jotain massia päällä, niin välittömästi alkaa joku läski vinkumaan" -Pentti Köyri

Paljon oleellisempaa on keskiluokan ja köyhien tuloero. Itse köyhänä kadehtisin ennemmin hyvätuloista SDP:tä äänestävää paperimiestä, kuin Jorma Ollilaa. Kiinnittäisin huomiota köyhien 50% marginaaliveroihin, eli tukijärjestelmän luomaan hämäävään käänteiseen progressioon, kuin korkeimman 10% ansiotuloverotukseen.

Pitäisi siis myös keskustella siitä miten raha jaetaan, mitä on rahan vastikkeena, jne. Rahaa, kun ei aina voi vain "dumpata" paikasta toiseen ja saavuttaa sillä toivotun vaikutuksen, vrt. esim. kehitysavun epätehokkuus.

Idea on kyllä hyvä. Periaatteessa tässähän köyhien tulojen kasvu palkitsee rikkaatkin pienemmällä verotuksella?

Mutta miten olisi esim. köyhien (esim. tuilla elävän 1 desiilin) ja mediaanituloon suhde mittarina?

Sivuhuomautuksena, ompas muuten Matti Jalagin kommentit tyhmiä. "Miksi tutkijat eivät pähkäile viisauksiaan iltasella töidensä jälkeen..." huoh...

Touko Apajalahti

Kyse ei niinkään ole kateudesta vaan siitä, miten määräytyy yleinen elintaso. Suuri osa porukasta haluaisi pärjätä pikkaisen yleistä elintasoa paremmin, jolloin heidän yleisesti tavoittelema elintasonsa on ylemmän keskiluokan elintaso. Jotka taasen tavoittelevat vielä ylöspäin. Köyhimmät tavoittelevat yleistä elintasoa, koska se on se sosiaalisesti hyväksytty ja odotettu taso. Kun kuilut näiden tasojen välillä ovat pienemmät, ovat paineet yhteiskunnan sisällä kevyemmät ja mahdollisuuksienkin tasa-arvo toteutuu paremmin.

Jaakon kirjoituksessahan ei haluttu estää rikkaita rikastumasta absoluuttisesti, vain suhteellisesti. Verotuksella hoidettaisiin kannustimet kuntoon niin, että rikkautta jakautuisi suhteellisesti myös alaspäin. Eli jos rikkaimpien tulot kymmenkertaistuvat, pitäisi myös mediaanitulon kymmenkertaistua.

Jos trickle-down -valumaefekti toimii kunnolla, tämän ei pitäisi edes juuri muuttaa nykytilannetta. Näin ei taida kuitenkaan ihan olla.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

On todellakin hämmentävää, kuinka kokoomuksen propaganda on uponnut kansan syviin riveihin. Jengi puolustaa ihan tosissaan tätä upporikasta promilea.

Keskituloja mittaillessa löytyy aina joku alle keskituloinen joka puolustaa sitä, että mediaanitulohan tässä pitäisi huomioida, että ei tässä nyt niin mene huonosti.

Sitten samaan aikaan moni valittaa vaikkapa asuntojen hinnoista. Hieman heikompituloiset jopa ruuan hinnasta. (Perunakilon saa kuitenkin alle eurolla.)

Nämä korkeat hinnat johtuvat siitä, että ihmisten keskitulot kasvavat, mutta sen mediaanimiehen tulot eivät.
---
Esimerkkitilanne vuonna X:

henkilö 1 ei tienaa mitään
henkilöt 2-9 tienaavat 100'000 euroa vuodessa
henkilö 10 tienaa 200'000 euroa vuodessa

Keskitulot: 100'000 euroa
mediaanitulo: 100'000 euroa

asuntoja on kaupan 10 kpl, hinta määräytyy markkinoilla keskitulon mukaan: 100'000 €
henkilö 1 asuu vuokralla
hlöt 2-9 omistavat asuntonsa
hlö 10 omistaa omansa ja 1:lle vuokratun asunnon
---
Esimerkkitilanne vuonna X+n:
henkilö 1 ei tienaa mitään
henkilöt 2-9 tienaavat 110'000 euroa vuodessa
henkilö 10 tienaa 1'000'000 euroa vuodessa

Keskitulot: 188'000 euroa
mediaanitulo: 110'000 euroa

asuntoja on kaupan 10 kpl, hinta määräytyy markkinoilla keskitulon mukaan: 188'000 €
henkilöt 1-4 asuvat vuokralla
henkilöt 5-9 ottavat 78'000€ lainaa (yli varojensa)
henkilö 10 omistaa omansa ja 4 muuta asuntoa
---
Esimerkkitilanne vuonna X+2n:
henkilö 1 ei tienaa mitään
henkilöt 2-9 tienaavat 120'000 euroa vuodessa
henkilö 10 tienaa 2'000'000 euroa vuodessa

Keskitulot: 296'000 euroa
mediaanitulo: 120'000 euroa

asuntoja on kaupan 10 kpl, hinta määräytyy markkinoilla keskitulon mukaan: 296'000 €
henkilöt 1-9 asuvat vuokralla
henkilö 10 omistaa kaikki asunnot

Kaikki muut valittavat kun asunnot ovat niin kalliita, vuokrakin on kallis, mutta kun lainaa ei tipu.

Mikael Kuisma

"Jengi puolustaa ihan tosissaan tätä upporikasta promilea."

En ainakaan minä puolusta. Sitäpaitsi, mitä pahaa se upporikas promille on tehnyt, jotta sitä pitäisi puolustaa? No itse ainakin tarkoitin sitä, että upporikkaan promillen verottaminen (ja siitä joitakin kymmeniä miljoonia budjettiin), ei oikeasti ratkaise mitään, vaikka tuota kerrointa laskisikin, koska edelleen sama määrä ihmisiä säilyy köyhinä suhteessa keskiluokkaan. Voidaanhan sitä promillea verottaa enemmän, en olisi sitä vastaan, mutta todellista tuloero-ongelmaa se ei mielestäni ratkaise vaikka joku indeksi sillä kaunistuukin.

Millä perusteella muuten asuntojen (ja hyödykkeiden) hinta selittyy keskitulolla?

Siis voit olla oikeassa, mutta hyödykkeiden hintojen määräytyminen ja varsinkin vivutettujen, kuten asuntojen on aika monimutkainen prosessi, joka kysyntä ja tarjonta riippuu korosta, tuloista, talouden tilanteesta, veltion verohelpotuksista jne.

Tuossa joku tutkimus, joka selittää asuntojen hintoja. Tulot ovat mukana, mutta kokonaisuus kohtuullisen monimutkainen.

http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu03963.pdf

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

"...mitä pahaa se upporikas promille on tehnyt..."

Ei suinkaan mitään pahaa. Verotus ei ole rangaistus, vaan sillä on kaksi tehtävää. Toinen on varallisuuden kerääminen ihan hyötykäyttöön ja toinen on tulonsiirtofunktio - eli siis tämä tuloerojen tasaaminen.

"upporikkaan promillen verottaminen...

Tämä 'promille' on vain kymmenjärjestelmämme määrittelemä, taulukointia helpottava luku. Yhtä hyvin voisimme käyttää muutakin osuutta: 1%; 2.35‰; satatuhatta rikkainta; yli miljoonan tienaavien osuus; 3/28 väestöstä jne...

"...ja siitä joitakin kymmeniä miljoonia budjettiin), ei oikeasti ratkaise mitään...koska edelleen sama määrä ihmisiä säilyy köyhinä suhteessa keskiluokkaan."

Tietenkin verotusta kiristämällä voi saada lisää verotuloja, mutta köyhyyden ratkaiseminen on erillinen tehtävä. Voisimme ratkaista köyhyyden vaikkapa nykyisillä tai alennetuilla verotuloilla, jos karsisimme jostain muualta. Vaihtoehtoisesti lisääntynyt verotulo ei automaattisesti ratkaise köyhyyttä, jos se käytetään taisteluhävittäjiin, maanteiden kunnossapitoon, Guggenheim-museoon tai Suomen vientiluotto Oy:n toimintaan.

Tämä köyhyyden ja rikkauden niputtaminen samaan solmuun on yksi hyvin yleinen harha-ajatus tuloerokeskustelussa. Ensisijaisesti se suosii rikkaita suosivaa oikeistolaista politiikkaa, koska niputtamalla nämä yhteen voidaan "osoittaa", että verotusta ei kannata kiristää. (koska se ei "ratkaise" köyhyyttä)

"Millä perusteella muuten asuntojen (ja hyödykkeiden) hinta selittyy keskitulolla?"

Hinta (hyvin, hyvin yksinkertaistettuna) määräytyy tarjonnan ja kysynnän mukaan. "Kysyntä" koostuu tuotteita käyttävien henkilöiden lukumäärästä ja käytettävissä olevasta rahamäärästä. Myyjän kannalta on se ja sama, ostaako jokainen yhden vai yksi kaikki tarjolla olevat tuotteet. Esimerkkini yrittää (ylikärjistäen) kertoa, että jossain vaiheessa tällä rikkaalla ryhmällä on varaa tarjota sijoitusasunnosta enemmän kuin keskituloisella omasta kodista. Keskituloinen kodin ostaja siis häviää tarjouskilpailussa sijoittajalle jossain vaiheessa joka tapauksessa, jos tuloerot kasvavat.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Ja kiitos tuosta linkistä, tutustun tuohon tutkimukseen ajan kanssa. Asuntojen hinnat todellakin määräytyvät todella monimutkaisesti.

Verohelpotukset vaikkapa ensiasunnon ostajille tai asuntolainan maksajille venyttävät sitä hetkeä hieman pidemmälle, että sijoittaja voittaa tarjouskilpailun. Matalat korot helpottavat tilannetta niille, jotka joutuvat ottamaan lainaa jne. Kuitenkin sillä jolla asunnon hinta on pankkitilillä on verraton etu verrattuna siihen, jolle korkojen kera asunnon hinta on lopulta tuplasti myyntihinta.

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Kansantaloudellinen analyysisi vuotaa. Mahdollisesti huomaat asian, jos korvaisit nuo mainitsemasi numerot joillakin oikeilla ihmisillä tai edes brändeillä. Ensimmäisenä nk. rikkaasta minulle tuli mieleen "laulaja" nimeltä Rihanna, joka todennäköisesti ansaitsee miljoonia joka kerran kun kouraisee itseään julkisesti. Mitä hyvää saataisiin aikaan rajoittamalla hänen tulojaan? Kysymys on relevantti, vaikka häntä ei saataisi juuri Suomen verotuksen piiriin.

Tyytyisikö hän samanlaiseen asuntoon, kuin kaikki muutkin? Hänenkö varallisuutensa ja asumistarpeensa siis nostaa neukkukuutioiden hintoja?

Entä suurempi joukko ihmisiä? Kansantalouden 20 rikkainta prosenttia kenties omistaa 80% kaikesta, mutta entä sitten? Onko tuo 20% jokin kartelli, jolla on yksi maha yksi sielu? Kuinka paljon tavoitteiltaan prosentit 79 ja 80 eroavat? Ehkä eivät paljonkaan. Mutta entä prosentit 99 ja 100? Ehkäpä tuo 99. fraktiili on myös rupuköyhää verrattuna vaikka maailman 10000 rikkaimpaan. Ja ovatko *he* liittoutuneet tavallisia neukkukuutioiden ostajia vastaan? Lopulta mitä pienempää rikkaitten joukkoa tutkitaan, sitä pienempi on heidän merkityksensä perustuotteiden kuluttajina -- ei ainoastaan siksi, että heidän kykynsä ja halunsa kuluttaa ruisleipää ei ole juuri kaksinen, mutta myös siksi, että nähdäkseni suurinta osaa rikkaista karakterisoi halu suunnata taloudellinen valtansa vaikkapa mahdollisimman edullisten huonekalujen *tuottamiseen*, kuin kulutushyödykkeiden hamstraamiseen.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Tuohon ylle jo avasin vähän logiikkaani näitä sinunkin kysymyksiäsi koskien.

Rihannan ei tarvitse tyytyä neukkukuutioon. Jossain vaiheessa hän kuitenkin tyytyy johonkin asumisjärjestelyyn (esim. 600m² Manhattanilla, 250m² Aspenissa, lomaosake Dubaissa) ja mahdollisesti jatkaa itsensä kourimista ja miljoonia tipahtelee edelleen.

Hänen taloudellinen neuvonantajansa saa hänet todennäköisesti vakuuttuneeksi siitä, ettei kannata seisottaa rahoja nollakorolla, vaan sijoittaa niitä. (sijoittaminen ruisleipätehtaaseen olisi yksi esimerkki, mutta pysytään näissä asunnoissa)

Kun Rihanna päättää sijoittaa (vaikkapa jonkin yrityksen kautta) rahansa neukkukuutioihin Kontulassa, hän kilpailee niiden kanssa jotka tarvitsevat asuntoa kodikseen. Valmis, velaton pääoma on erinomainen kilpailuvaltti. Kymppitonnin korotus ei juuri tunnu.

"suurinta osaa rikkaista karakterisoi halu suunnata taloudellinen valtansa vaikkapa mahdollisimman edullisten huonekalujen *tuottamiseen*, kuin kulutushyödykkeiden hamstraamiseen."

Kun näitä halvalla tuotettuja huonekaluja sitten kaupataan, niin on muuten aika todennäköistä että siitä tuotannon halventamisesta syntynyt säästö käytetään "tuottajan" voitoksi, eikä lahjana kuluttajille.

Juho Aalto

Täytyyko korkea verotus olla itseisarvo?

Kumpaa haluat mieluummin; se, että rikkailla on vähemmän, vai että köyhillä on enemmän?

Jos ajatellaan verotuksen nostamista, ei se raha ole suoraa tulonsiirtoa rikkailta köyhille. Välissä on ties minkälaista byrokraattia ja paperinpyörittäjää joka varmasti ottaa omansa tuosta potista. Ainoastaan valvomalla muita. Suomalainen kateus on siitä erikoinen asia, että naiivisti ajatellaan, että helppohan se on ottaa rikkailta ja siirtää nämä rahat köyhille.

Ensinnäkin moniko tulee edes ajatelleeksi sitä, että miksi niin moni on köyhiä? Varmasti monella se on kiinni itsestä riippumattomista syistä, mutta olen aivan varma, että monet ovat liian laiskoja ja kunnianhimottomia. Ja näin ollen vaativat yhteisen potin kasvattamista. Aika helppoa rahaa!

Suomen yhteiskunta mielestäni tarjoaa luultavasti maailman tasa-arvoisimman mahdollisuuden menestyä elämässä. Se, että jotkut päättävät olla tätä käyttämättä, miksi heitä pitäisi siitä palkita? Jos köyhät eivät kuole nälkään, heillä on katto pään päällä ja saattavat saada jopa kaljarahat syrjään, miksi pitäisi palkita omasta saamattomuudesta?

Huom. en tarkoita, että tämä olisi koko totuus mihin uskon, mutta halusin tuoda lisää perspektiiviä. Massaa ei välttämättä pidä lokeroida, vaan olemme kaikki yksilöitä. Vähäosaisille on mielestäni oikein antaa elämisen arvoinen elämä ja tällaisen suomen yhteiskunta mielestäni jo tarjoaa. Saamattomuutta ei kuitenkaan pidä palkita!

Toimituksen poiminnat