Jaakko Stenhäll Sivublogi politiikan ja talouden ajankohtaiseen kommentointiin. Yleensä tekstit löytyvät osoitteesta http://jaakkostenhall.blogspot.com

This mess we're in - kuntauudistus ja lähidemokratia

  • This mess we're in - kuntauudistus ja lähidemokratia

En ollut ihan kauheasti pohtinut kuntauudistusta ennen torstain puoluehallitusta. Oras kirjoitti asiasta kuitenkin aika hyvin Vihreään lankaan, niin ajattelin pohtia joitakin juttuja, joita on myös Lähidemokratia NYT-blogissa. Asian mittaluokka on iso, joten jätän kaikenlaisen syrjäseutu-/aluepolitiikka-/"entäs Pyhäjoki"-keskustelut sikseen.

Oraksen blogissa hahmotellaan aluekuntia, joiden alla olisi sitten lähikuntia/pitäjiä hoitamassa osaa tehtävistä, ja tästä myös Soininvaara on kirjoitellut. Aluekuntien edut ovat aika selviä: Tampere tuottaa kohtuullisen paljon palveluita ja hoitaa ongelmia joita muut ovat ulkoistaneet Tampereelle: Filharmonian, suurimman osan alueen päihteiden ongelmakäyttäjien palveluista ja keskeisimmät yrityspalvelut. Samalla Tampereella keskimääräiset veronalaiset vuositulot ovat 5000 euroa pienemmät kuin Pirkkalassa ja 1000 euroa pienemmät kuin Nokiallakin. Tamperelaisena kokisin luontevaksi, jos viereiset kunnat maksaisivat osansa lisäpalveluista ja -menoista jotka täytyy hoitaa. Äänivaltaa vastaan, vieläpä!

Miksi pitäisi?

Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi pirkkalalaisille* ei vastaukseksi riitä "hei, me hoidetaan teidän narkit, anna rahaa", jos on vähänkin oletettavaa että kunta tulisi toimeen omillaankin. Kärjistettynähän suurkuntaliitos ei ole oikein mitään muuta kuin lähialueen keskinäistä aluepolitiikkaa, jossa esimerkiksi hallinnon tehokkuudessa luotetaan kokoon enemmän kuin kilpailuun. Tähän palataan myöhemmin.

Pienen mittakaavan aluepolitiikan sijaan asiaa voi tarkastella myös sen mukaan, miten ihmisten elämät näyttävät rakentuvan. Allaolevassa kuvassa on karkea esitys siitä, miten muuttoliike Tampereen ja ympäryskuntien (Pirkkala, Kangasala, Nokia, Ylöjärvi, Lempäälä ja Vesilahti) välillä toimii nettomuuttona v. 2010.

Tampereelle siis muutetaan ympäryskunnista (toki muualtakin), opiskelemaan tai etsimään paikkaa aikuisuuden kynnyksellä, ja kriittisen 25 ikävuoden jälkeen alkaa yleinen karkaaminen ympäryskuntiin kun varsinainen työura ja verotulojen kerryttäminen lähtee käyntiin. Tietenkin perheet vievät sitten lapsensa kustannuksineen (terveisiä vaan Pirkkalan päiväkotityömaille) mukanaan. Samalla tavalla kannattaa kuitenkin huomata, että ns. kustannusintensiivisemmät kansalaiset eivät Tampereelta mihinkään lähdekään - suuren kaupungin infrastruktuuri ja tietyille alueille keskittynyt halpa asuminen tekee köyhyyden helpommaksi kestää. Sosiaalinen painekin on jotenkin hallittavissa, kun kaikkien muiden luokkien tapaan myös köyhillä on paremmat mahdollisuudet verkostojen luomiseen. Tällaiset asiat merkitsevät aika paljon.

Tuloihin ja veroihin liittyvästä hyvätuloisten työikäisten kermankuorinnasta Ode on kirjoittanut enemmän ja paremmin. Vaikka verotulojen tasaisempi jakaantuminen koko seudulle on tärkeää, pitävät ihmiset kuitenkin rahojaan enemmän kiinni identiteetistään - ollaan asiansa itsellisesti hoitavia pirkkalalaisia tai lempääläläisiä vähän epäilyttävän ja rähjäisen tamperelaisuuden sijaan.

Samaan aikaan tietenkin Tampereella käydään töissä ja hyvityksissä. Onkin jotenkin korskeaa ylläpitää identiteettiään leimallisesti jonkun ympäristökunnan arvokkaana veronmaksajana, kun on aika ilmeistä että omaleimasta lähikuntalaisuutta ei voi ilman keskuskuntaa ylläpitää. Tämän myöntäminen on oikeastaan yhtä tärkeää kuin sekin, että kaikki viisaus ei synny kaupunkien keskusvirastoissa.

Entäs se kilpailu?

Vaikka resurssien haalimisessa (ja jakamisessa, sen puoleen) sentralismi onkin paikallaan, en jaksa uskoa että kaikkien asioiden hoitaminen onnistuisi erityisen tehokkaasti ilman kilpailullista hallintoa: suur-Tampere ei itsellään tule kauheasti tehokkaammaksi kuin vieläkin 1970-luvun hallintorakennetta ylläpitävä Helsinki. Itse asiassa nykyäänkin tuntuu vähän vieraalta, että niin Tesoman kuin Hervannan lähipalveluita ohjaillaan samoista lautakunnista. Tehokkuudenkin kanssa lienee vähän niin ja näin: samat ratkaisut eivät liene ylivertaisen tehokkaita eri kaupunginosien, puhumattakaan eri pitäjien käyttäjille kohdistettuina. Tampereen keskustassa kirjastoon yhdistetty sauna voi olla kovinkin kustannustehoks, kun taas jossain Ylöjärvellä ajatuskin arkisesta saunomisesta kodin ulkopuolella lienee ahdistava.

Itse asiassa myös ylläolevan kaavion kuvaukset väen liikkumisesta kertoo jotain kilpailun tarpeesta. Vaikka suur-Tampere kuinka vähentäisi kilpailua veronmaksajista, kannattaa pientaloalueita varmaan edelleekin rakentaa sinne minne ihmisten veri vetää. Tämä luo omalta osaltaan myös ihan tervettäkin sosiaalista eriytymistä: tarpeeksi isojen pientaloalueiden yhdistysaktiivit saisivat lähidemokratian kautta enemmän valtaa asioihinsa, ja näin Täydellisen Suomalaisen Kodin tavoittelu olisi helpompaa alueilla, joissa kalustetut kodit ja tasaiset nurmikot ovat arvossaan. Ajatus oman asumisalueen rapistumisesta on ihan aito huoli, joka kannattaa ottaa huomioon, vaikka se keskustasta käsin katsoen banaalilta vaikuttaisikin.

Paras puoli tässä eriytymisessä olisi tietenkin se, että nurmijärveläistyvän keskiluokan ja urbaanin kaupunkilaisen keskiluokan keskinäinen ärsyyntyminen jäisi edelleenkin aika matalaksi: nahisteluksi ratikasta mielipideosastolla tai molemminpuoliseksi ivaksi narikka- tai taksijonossa lauantaiöihin.

Mitä lähikunnan kannattaisi siis tehdä?

Ainakin nyt varmaan sellaiset asiat, jotka ovat lähipalveluita: lähikirjastoa käyttävät yleensä he jotka kaupunginosassa muutenkin oleskelevat. Samoin olisi aika hauskaa jos asemakaavan preferenssit voisivat vaihdella sen mukaan keitä kaupunginosassa oleskelee: Kalevan ja Tammelan nuorentuva väestö voisi olla proggressiivisemmilla linjoilla kuin vaikkapa Pyynikin kaupunginosaydistyksen perinteenvaalijat. Samalla tavalla esimerkiksi odotukset omasta palveluasumisestaan ovat Tesomalla tai Lempäälän takakylissä asuvilla suuren ikäluokan edustajilla aika erilaiset.

Samaan aikaan lähipalvelun määrittely ei kuitenkaan ole helppoa: itseni on esimerkiksi aika helppo mieltää, että lukio sellainen ei näihin lukeudu kun sitä omasta kylästä ei löytynyt. Saavutettuna etuna siitä lienee varmaan aika vaikea luopua. Itselläni mitään lopullista viisautta ei ole, ja jotenkin kuvittelisin että aluekuntien valtuustot saadaan hallintomallista riippumatta näistä asioista riitoja täyteen.

Hankala asia lienee sekin, että tulisiko väen olla lähikunnissa töissä vaiko sitten jonkun Suur-Tampereen keskushenkilöviraston alaisilla vastuualueilla? Kilpailullisen hallinnon kannalta ajattelisin, että lähikunnissa myös henkilöstökustannusten seuraaminen olisi helpompaa ja resursointi luovempaa. Käytännössä asia voisi mennä helposti toisinkin: lähikuntien kirjastopäälliköiden oheen kytkeytyisi varmasti vähintään pari yhteisten palveluiden keskitettyä elintä ja koordinaatioryhmää, jotka söisivät mahdolliset edut sitten aika tehokkaasti.

Lähidemokratian toteutuksessa muuten nuo eri alueiden erityispiirteet pitäisi joka tapauksessa ottaa huomioon: jos esimerkiksi Kalevan kirjaston lähidemokraattinen asiakasraati hoidettaisiin vain verkossa, olisivat digitaalisen kuilun toisella puolella olevat (=mummot ja papat, valtaosaltaan) äänettömiä kun nuoret röyhkeät hipsterit turvaisivat etunsa.


*) jos joku Tampereen seudun ulkopuolinen ihmettelee, miksi Pirkkala nousee koko ajan esiin, on syy aika luonteva. Kunta on hämäläinen kombinaatio Kauniaisista ja Espoosta: varakas, koulutettu ja itsetietoinen pienempi läänitys - vieläpä niin että näyttää kuntana hoitaneen asiansa ärsyttävän hyvin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän Sweep kuva
Kai Samanen

Vihreä kunta-ajattelu on näemmä orastamssa Tynkkysjohtoisesti.. Soinin vaara opettaa. Hallitusohjelman keittämässä liemessä pitää nyt pystyä löytämään paikka, ettei omat persaukset pala.

Tämä alla oleva kaneettisi kielii hieman vaikeaa palaa. Kun aiemmin Vihreät ovat vain ja ainoastaan puolustaneet urbaania tapaa elää niin nyt ollaankin sitten hyväksymässä Nurmijärveläinen tapa asua ja elää.

"Paras puoli tässä eriytymisessä olisi tietenkin se, että nurmijärveläistyvän keskiluokan ja urbaanin kaupunkilaisen keskiluokan keskinäinen ärsyyntyminen jäisi edelleenkin aika matalaksi: nahisteluksi ratikasta mielipideosastolla tai molemminpuoliseksi ivaksi narikka- tai taksijonossa lauantaiöihin".

Rotvallin reunalta katsottuna tuo viimmene pläijäys Pirkkalasta nääs soppii monneen muuhunki. Rehellinen miäs oot. Siks mää vastasin.

Ja kokoomuksen veneessä teistä vihreistä tulee haiden ruokaa kun matka on päättymässä. Paas kattoen. Lähidemokratian mallien suhteen voitte laittaa rasat naulaan. Se nääs toimii parastaikaa jo ny, ellet oo huomannu.

Matti Hirvonen

Hieman typerä tuo "te Vihreät" ikään kuin Vihreät olisi joku yksi monoliittinen porukka joka ajattelee yhdellä tavalla ja jolla on yksi kanta. Ei tuo kerro mitään Vihreistä, vaan ainoastaan kommentoijasta.

Toimituksen poiminnat